Traumapsykoterapia

Traumateoreettisessa näkemyksessä yhdistyvät monet lähestymistavat, esimerkiksi kehityspsykologia, oppimisteoria, evoluutiopsykologia, psykoanalyysi ja neurobiologia. Traumapsykoterapia rakentuu myös laaja-alaiselle modernille perustukselle sisällyttäen ajattelumalliinsa uusia teoreettisia näkökulmia, jotka liittyvät emotionaalisuuteen ja sen hermostolliseen perustaan (Jaak Panksepp, affektiivinen neurotiede), uudenlaiseen ajatteluun autonomisen hermoston rakenteesta ja toiminnasta (Stephen Porges, polyvagaalinen teoria) sekä innovatiivisiin käsityksiin tietoisuudesta (Gerald Edelman). Monitieteellinen teoreettinen viitekehys ja trauman hoidon pitkä historiallinen perinne muodostavat vahvan perustan käytännön terapeuttiselle toiminnalle.

Traumapsykoterapia nojautuu persoonallisuuden rakenteellisen dissosiaation teoriaan (PRD- teoria). PRD- teorian lisäksi traumapsykoterapiassa on toinenkin keskeinen ohjenuora, Pierre Janet’n ”toiminnan psykologia”. Näistä jälkimmäinen muodostaa hierarkkisen ja kokonaisvaltaisen näkemyksen kaikenlaiselle inhimilliselle toiminnalle (vrt. toimintataipumusten hierarkia), mikä antaa mahdollisuuksia traumatisoituneen henkilön toiminnantason arviointiin ja auttaa asettamaan realistisia tavoitteita hoidolle.

Traumapsykoterapian tavoite voidaan kiteyttää pyrkimykseksi integraatiotoimintaan. Tällainen tavoite voi johdonmukaisesti ja pitkäjänteisesti toteutuessaan johtaa persoonallisuuden eheytymiseen ja siitä seuraavan arkisen toimintakyvyn merkittävään ja pysyvään parantumiseen (toimintataipumusten hierarkiassa korkeampien tasojen saavuttaminen). Samalla traumatisoitumista sisältävä menneisyys muodostuu kokonaisemmaksi historialliseksi kertomukseksi, jossa henkilökohtaiset merkitykset ja kokemusten vaikutukset nykyisyyden käyttäytymiseen ovat paremmin selvillä. Nykyaikaisen traumaterapian soveltaminen ulottuu kliinisen tuntuman perusteella huomattavasti laajemmalle alueelle kuin pelkästään suoraan traumaan yhdistettäviin häiriöihin, kuten traumaperäisiin stressihäiriöihin. Trauman vaikutuksia ja merkitystä onkin alettu ymmärtää yhä paremmin erilaisten masennustilojen ja muiden vakavien psyykkisten häiriöiden ja oireiden taustalla.

Lue lisää>

Kognitiivinen psykoterapia

Kognitiivinen psykoterapia sisältää useita psykoterapiamuotoja. Näillä on yhteiset juuret, mutta painotukset ja työskentelytavat vaihtelevat. Keskeisiä terapiatyöskentelyn kohteita ovat asiakkaan haittaa tuottavat ajatukset ja uskomukset ja niihin liittyvät hankalat tunteet. Kognitiivisen psykoterapian perusajatuksena on, että ajatukset ja tunteet liittyvät toisiinsa ja että muokkaamalla ajatuksia joustavampaan suuntaan saadaan aikaan muutosta myös tunnekokemuksessa.

Terapiassa myös kokeillaan ja harjoitellaan uudenlaista käyttäytymistä ja toimintatapoja. Kognitiivisessa psykoterapiassa voidaankin hyödyntää erilaisia käyttäytymisterapian työtapoja, esimerkiksi altistusta. Kognitiivisessa psykoterapiassa tavoitteena on auttaa asiakasta itse oivaltamaan, ymmärtämään omaa kokemusmaailmaansa ja käyttäytymistään ja sitten löytämään keinoja näiden muuttamiseen myös käytännössä. Terapiatyöskentelyn lähtökohtana on aina asiakkaan henkilökohtainen, ainutkertainen kokemus.

Skeematerapia on Jeffrey Youngin kehittämä uusi, innovatiivinen terapiasuuntaus, jossa yhdistetään parhaita puolia useista terapiamuodoista. Skeematerapia pohjautuu kognitiiviseen psykoterapiaan. Skeematerapiassa tunnistetaan ongelmien ja oireiden taustalla olevia haitallisia sisäisiä ajattelu- ja reagointitapoja eli tunnelukkoja sekä työskennellään niiden muuttamiseksi. Skeema eli tunnelukko on vakiintunut tapa tuntea, ajatella ja toimia tietyssä tilanteessa.

Ratkaisukeskeinen psykoterapia

Ratkaisukeskeisellä psykoterapialla tarkoitetaan luottamuksellista, tasavertaista yhteistyösuhdetta asiakkaan ja psykoterapeutin välillä, jossa etsitään elämän pulmatilanteisiin ratkaisuja. Asiakkaiden omilla toiveilla, ideoilla ja tavoitteilla on suuri merkitys terapiassa. Ratkaisukeskeinen psykoterapeutti työskentelee asiakkaan arvomaailman mukaisesti. Terapiassa motivoidaan asiakasta kehittämään pulmatilanteisiinsa luovia ratkaisuja korostamalla toiveikkuutta, voimavaroja, edistystä ja yhteistyötä.

Ratkaisukeskeisessä psykoterapiassa ei pyritä keskittymään pelkästään ongelmiin ja syihin ongelmien taustalta, vaan terapia tukee asiakasta jatkamaan elämässä eteenpäin. Ongelmien ei nähdä olevan toistensa kanssa tiiviissä ja itsestään selvässä syy-seuraussuhteessa. Olennaisena terapiassa sen sijaan nähdään myönteinen tulevaisuusvisio ja tavoitteiden asettaminen, menneisyyttä tarkastellaan voimavarana. Ongelmia pyritään ratkomaan asiakkaiden kanssa yhteistyössä muun muassa etsimällä uusia ratkaisuja tuloksettomien ratkaisumallien tilalle.

Ratkaisukeskeisen psykoterapian vahvuuksiin luetaan se, että se soveltuu monenlaisiin tilanteisiin, erilaisille asiakasryhmille tai sitä voidaan toteuttaa erimuotoisesti.  Kyseisellä viitekehyksellä voidaan työskennellä yksilöiden, parien, perheiden, ryhmien, työyhteisöjen tai jopa kokonaisten organisaatioiden kanssa.

Tyypillisiä piirteitä ratkaisukeskeiselle psykoterapialle on ratkaisujen etsiminen, tulevaisuusorientaatio, edistyksen huomioiminen, voimavaraistaminen, uusien näkökulmien etsiminen, ansionjako, tukijoukon mukaan ottaminen, luovuus ja selkeät yhteiset tavoitteet työskentelylle. Tässä terapiamuodossa pyritään hyödyntämään erityisesti uinuvia voimavaroja ja käytössä olevia vahvuuksia ja mahdollisuuksia. Tästä syystä ratkaisukeskeistä terapiaa kutsutaan myös voimavarakeskeiseksi terapiaksi.

Ratkaisukeskeinen työtapa on salliva, ja siinä voidaan vapaasti liittää muista työmuodoista lainattuja ideoita, kuten kognitiivisen terapian harjoituksia, narratiivisen terapian ulkoistamista, NLP-tekniikoita, tarinoita, paradoksaalisia kotitehtäviä, sopimuksia jne.

MINDFULNESS- MENETELMÄ

Mindfulness on alun perin buddhalaisesta traditiosta ja meditaatiosta peräisin oleva ei-uskonnollinen lähestymistapa, joka on viime vuosina löytänyt tiensä osaksi monia psykoterapioita. Se on yhtenä elementtinä myös kaikissa meidän tarjoamissamme terapiamenetelmissä. Mindfulnessilla tarkoitetaan hyväksyvää, tietoista läsnäoloa ja kykyä tarkkailla mielen tuottamia kokemuksia ja omia tulkintoja. Mindfulnessin eli tietoisuustaitojen harjoittelu kehittää uudenlaista, myönteisempää suhdetta mielen ja kehon tuottamiin reaktioihin ja ympäröivään todellisuuteen. Psykoterapiassa tietoinen läsnäolo mielletään asennoitumiseksi ja taidoksi. Läsnäolon saavuttamiseen ja tarkkaavaisuuden suuntaamisen apuna käytetään hengitystä, aistihavaintoja sekä kehon ja mielen tapahtumien seuraamista arvottamatta. Myös ympäristön äänien kuuntelu auttaa orientoitumaan läsnäolevaksi nykyhetkeen.